Hän on meillä hoidossa. Kuinka mukavaa saada tyttöenergiaa tähän poikain keskinäiseen nahisteluun. Ferro ja Idis kyhnäävät jatkuvasti kylki kyljessä ja Roni on kyllä jäänyt siitä rakkaudesta osattomaksi. :)
Kaikki kolme ovat kilttejä ja energisiä yhdessä, nytkin peuhaavat ulkona lumihangessa kolmisteen. Välillä sitä miettii, että menishän se kolmas siinä missä kaksikin. :D Tilapäisiä mielenhäiriöitä...
Idis raukka on kovasti allerginen monelle asialle ja nytkin se raasu on kalvanut kylkensä auki. Turkissa on karvattomia läikkiä ja alusvillan se on pudottanut kokonaan. Pihla osti sille takin. se on vinhan näköinen takki päällä!! :D Ja ens viikolla lääkäri sitten jälleen ottaa kantaa turkkiin, allergioihin jne...
Kyllä on mukavaa kun on tyttö talossa. Harmi vaan et mulla on joka päivä työvuoroja, enkä ehdi niin paljon nauttia näistä kuin haluaisin. Laitan tähän vielä Idiksestä kuvan viime kesältä... Niin on siro ja kaunis tyttö, että...
keskiviikkona 6. tammikuuta 2010
maanantaina 4. tammikuuta 2010
Vesi -tuo vanhin voitehista jota niin moneen tarvitaan.
Vesi, tuo ihana ylellisyys. Sen arvo nousee ihmisten mielissä arvaamattomiin lukemiin silloin kun sitä ei ole! Meillä ollaan oltu ilman juoksevaa vettä jo vrk. Alkaa olla sellainen olo, että nyt ois jo kiva päästä suihkuun ja peseen käsiä wc:n vetämisestä puhumattakaan.. Toivottavasti kellään ei tuu kakkahätä taikka vatsatauti ennen kuin vedenjakelu saadaan toimimaan. Siihen asti juodaan kanisterista ja sillee
lauantaina 2. tammikuuta 2010
torstaina 31. joulukuuta 2009
Kodinhoitoa ja valokuvia kotoa. Hyvää Uutta Vuotta 2010!!
Kävin aamuvarhain ulkona hipsimässä kameran kanssa. En näköjään ihan onnistunut tavoittamaan sitä "sinistä" tunnelmaa joka ulkona vallitsi... Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Ja lumi on pysynyt puhtaan valkoisena jo muutaman viikon, kun sitä sataa joka päivä lisää... :)
Heräsin tänä aamuna poikeusellisesti jo klo 7 vaikka mulla on vapaapäivä. Ajattelin saada jotain aikaiseksi tällä kotityösaralla. Olen jo aloittanut eteisen kaappien inventaarion ja löysin paljon pipoja ja lapasia joita olen ehtinyt jo tänä talvena kaivata. :) Kiva juttu.
Juttelin eilen äipän kanssa, tytöt kun ovat olleet siellä kyläilemässä perjantaista asti. Ovat hiihdelleet koavsti ja tavanneet sukulaisia. Hiihtämisestä puheen ollen, mähän ostin silloin viime talvena sukset ja monot itselleni. Nyt vois alkaa olla aika oiva aika käytellä niitä!!
Mutta nyt kodinhoitohommiin. Ei tää talo itsestään itseään puhtaana ja siistinä pidä....
Heräsin tänä aamuna poikeusellisesti jo klo 7 vaikka mulla on vapaapäivä. Ajattelin saada jotain aikaiseksi tällä kotityösaralla. Olen jo aloittanut eteisen kaappien inventaarion ja löysin paljon pipoja ja lapasia joita olen ehtinyt jo tänä talvena kaivata. :) Kiva juttu.
Juttelin eilen äipän kanssa, tytöt kun ovat olleet siellä kyläilemässä perjantaista asti. Ovat hiihdelleet koavsti ja tavanneet sukulaisia. Hiihtämisestä puheen ollen, mähän ostin silloin viime talvena sukset ja monot itselleni. Nyt vois alkaa olla aika oiva aika käytellä niitä!!
Mutta nyt kodinhoitohommiin. Ei tää talo itsestään itseään puhtaana ja siistinä pidä....
tiistaina 29. joulukuuta 2009
Huih, vaikeaa
Vanha luokkakaveri 20 vuoden takaa kirjoitti ja sanoi että olis kiva tietää mitä mun elämässä ta pahtuu nyt. Miten sä voi muutamaan riviin mahduttaa sun koko elämäsi vavahduttavimmat ja parhaimmat kokemuksesi. Saatikka sitten ne kaikkein vaikeimmat asiat?
Vastasin näin:
"Huih, 20 vuotta on vaikea saada mahtumaan yhteen viestiin. :) Ihan lyhyesti: kävin lähihoitajakoulun, menin naimisiin, sain 2 tytärtä, luin sairaanhoitajaksi, sitten tuli avioero vaikea masennus liitännäis ongelmineen ja kaikenlaisia ongelmia lasten terveyden kanssa. Ja sitten uusi parisuhde 2006-> ja uusi avioliitto. Ei yhteisiä lapsia. Töissä sairaanhoitajana Meilahdessa..."
Tuohon väliin mahtuu niiiiiiin paljon, rivien väliin kirjoitettua... niin paljon totta.
Vastasin näin:
"Huih, 20 vuotta on vaikea saada mahtumaan yhteen viestiin. :) Ihan lyhyesti: kävin lähihoitajakoulun, menin naimisiin, sain 2 tytärtä, luin sairaanhoitajaksi, sitten tuli avioero vaikea masennus liitännäis ongelmineen ja kaikenlaisia ongelmia lasten terveyden kanssa. Ja sitten uusi parisuhde 2006-> ja uusi avioliitto. Ei yhteisiä lapsia. Töissä sairaanhoitajana Meilahdessa..."
Tuohon väliin mahtuu niiiiiiin paljon, rivien väliin kirjoitettua... niin paljon totta.
U.S.A.han
Juhuu, 4 vapaata menossa. 3 viimeistä työpäivää olikin aivan järkkyä myrkyn nielemistä. Lapset ovat olleet lauantaista asti mutsilla, ovat hiihtäneet ja tavanneet pikkuserkkujaan ym. mukavaa. :)
Me käytiin tänään anoppilassa viemässä heidän joulupaketit, kun ei pyhien aikana ehditty nähdä. Toivottavasti tuikkukipot ja bokserit olivat mieluiset.
2,5 kk siihen, kun meidän perheen revohka pakkaa laukut ja suuntaa kohti USA:a. Tarkoitus on nähdä New Yorkia ja käydä tapaamassa Davidia Pennsylvaniassa. Mikko ei ole koskaan ennen ollut Jenkeissä, mä ja tytöt ollaan käyty useaan otteeseen. Viimeisestä kerrasta kun itse olin, on kulunut 8 vuotta...
Me käytiin tänään anoppilassa viemässä heidän joulupaketit, kun ei pyhien aikana ehditty nähdä. Toivottavasti tuikkukipot ja bokserit olivat mieluiset.
2,5 kk siihen, kun meidän perheen revohka pakkaa laukut ja suuntaa kohti USA:a. Tarkoitus on nähdä New Yorkia ja käydä tapaamassa Davidia Pennsylvaniassa. Mikko ei ole koskaan ennen ollut Jenkeissä, mä ja tytöt ollaan käyty useaan otteeseen. Viimeisestä kerrasta kun itse olin, on kulunut 8 vuotta...
lauantaina 26. joulukuuta 2009
Koirapuistoista... ja ihmisistä siellä..
Ei oo saksanpaimen koirapuistokoira.. tai sitten ne muut (ihmiset) siellä puistossa on väärässä paikassa. 
Ferro ja Roni kahdestaan murisee, ärisee, irvistelee, painii, puree toisiaan perseestä/lutkusta, kampittaa ja niillä on niin maan perusteellisen kivaa keskenään. Vaikka hammasta tulee, niin koskaan ei ole kummallekaan naarmuakaan tullut, eikä painiessa kumpikaan vedä häntää koipien väliin tai alistu koska kyseessä on leikkimatsi. Rajua on meno, mutta koskaan eivät ole oikeasti tapelleet. (Vielä...
)
Muut ihmiset kattoo kauhuissaan että miks mä en komenna noita ja vetää omat pörröturkkinsa mahdollisimman kauas näistä "pedoista". En tosin anna meidän koirien pöllyttää muita, tuntemattomia koiria samalla lailla kuin pöllyttävät toisiaan. Mutta oon huomannu että jotkut lähtevät puistosta kiireen vilkkaa kun meidän revohka saapuu. Tietenkin, jos tosipaikka tulis, ja varmaan joskus tuleekin kun kyseessä on kaksi nuorta urosta, niin puuttuisin asiaan tarpeen vaatiessa- eli siinä tapauksessa jos veri alkaa suihkuamaan tai on tosi matsi pystyssä ja otteet on rajut eikä kumpikaan suostu alistumaan. Mun mielestä selvittäköön ite välinsä, toivottavasti mun ei tarvi niihin puuttua.
Mutta tämmöstä avautumista tällä kertaa.

Ferro ja Roni kahdestaan murisee, ärisee, irvistelee, painii, puree toisiaan perseestä/lutkusta, kampittaa ja niillä on niin maan perusteellisen kivaa keskenään. Vaikka hammasta tulee, niin koskaan ei ole kummallekaan naarmuakaan tullut, eikä painiessa kumpikaan vedä häntää koipien väliin tai alistu koska kyseessä on leikkimatsi. Rajua on meno, mutta koskaan eivät ole oikeasti tapelleet. (Vielä...
)Muut ihmiset kattoo kauhuissaan että miks mä en komenna noita ja vetää omat pörröturkkinsa mahdollisimman kauas näistä "pedoista". En tosin anna meidän koirien pöllyttää muita, tuntemattomia koiria samalla lailla kuin pöllyttävät toisiaan. Mutta oon huomannu että jotkut lähtevät puistosta kiireen vilkkaa kun meidän revohka saapuu. Tietenkin, jos tosipaikka tulis, ja varmaan joskus tuleekin kun kyseessä on kaksi nuorta urosta, niin puuttuisin asiaan tarpeen vaatiessa- eli siinä tapauksessa jos veri alkaa suihkuamaan tai on tosi matsi pystyssä ja otteet on rajut eikä kumpikaan suostu alistumaan. Mun mielestä selvittäköön ite välinsä, toivottavasti mun ei tarvi niihin puuttua.
Mutta tämmöstä avautumista tällä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)